Pieniä maistiaisia...
Kangasniemen kirkko:
Vihkisormus:
Morsiuskimppu:
Varsi on pitkä "valtikka" ja päälystetty pukukankaalla sekä ruskealla silkkinauhalla...
Osasto "jotain sinistä":
Koskapa riski on olemassa, että sulho käy sivuja kurkkimassa, puvusta ei kuvia ole, eikä tule ennen häitä :P Sori vaan!
Mutta tämän verran Ristokin on siitä nähnyt:
Pukukankaat:
Sulho:
Viehe:
Noh, kuva vähän köpsällään, kyllä se ihan pystyyn olisi tarkoitus tulla...
Pieni päivänsankari pukeutuu tietysti samaan kastemekkoon, jossa isosiskokin on kastettu ja juhlissa samanväriseen "liivipukuun" kissimirrin kera, kuin siskonsakin
Morsiustyttö:
Pukuun kuuluu myös mummin virkkaamat bolero ja lierihattu ja äiti silittää puvun kyllä ennen kirkonmenoja :P
Tämän oli tarkoitus olla riisikori, mutta jos käy niin, ettei riisiä tai muutakaan viljaa saa heitellä ensinkään, keksitään sille kai sitten jotain muuta käyttöä...
Kouluranta:
Rantasauna - "Hääsviitti" löytyy täältä ;)
Jonkinlainen "harjoitusluonnos" kattauksesta...:
Puuvillainen luonnonvalkoinen liina (silitettynä :D), rohdinpellavasta kaitaliina (siis ei säkkikankaasta) ja purkkiin viljaa ihan pellonlaidalta. Sininen nauha on lastusatiinia. Servetit taitellaan jos ehditään, renkaita ei siis tule. Muussa tapauksessa niitä saa noutopöydästä...
Kynttilänjalka. Sisään hiekkaa...
Vieraskirja/hääalbumi:
Se on mahdollista
Huima hyppy
sydämestä sydämeen
Minun käsivarteni irrottautuvat
puristamasta ruumistani
ja levittäytyvät vlamiina tarttumaan
johonkin, johonkin elävään...
Olen valmis vihdoinkin
valmis rakastamaan kokonaan.
-Tommy Taberman-
"Kuin varkain, sä veit mun sydämen... " -yö-
On mahdotonta tietää
mitä elämä on,
mitä maailma on
mitä yleensä mikään on
ennenkuin saa oman lapsen
jota rakastaa
Toi veljen mulle haikara, se erehtyä tais.
Mä sanoin ,että minusta tuon palauttaa sais.
Ei osannut se leikkiä, -mä turhaan yritin
ei juosta eikä kävellä ja huusi öisinkin.
Se vielä rikkoo leluni ja vetää tukasta.
Mut voi, tuo pikku veijari on sentään mukava!
Ei sillä mitään väliä, vaik erehdys se ois.
Mä pidän pikkuveljestä! En antais sitä pois.
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,
pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan,
elinkautistani seurassasi
päivästä päivään lusimaan,
aamuteesi kanssas jakamaan
-Popeda-
Ystävä rakas,pysähdypä vähän
ja viestisi jätä kirjaan tähän.
Runo,toivotus, vaikka nimmari vaan,
me kaikki ne muistoiksi talletetaan.
Piirrä, kirjoita, runoile.
Anna ohjeita elämän.
Nimesikin siihen rustaa,
niin se kirjasemme muistot kultaa.
Minä sinua rakastan, tiedän sen,
ei se ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää on myrsky tai pouta.
Minä sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
-A-M Kaskinen-
) Kirkossa ja juhlassa pikkuveljeni?? (valmistuu kuitenkin media-asseriks keväällä, luulis osaavan...) 
